Vuoden 2024 joulukuussa itsenäisyyspäivän tienoilla olin äimän käkenä kahdesti liittyen mainontaan ja kommunikaatioon. Ensimmäisen kerran yllätyin, kun kysyin vielä opiskelevia kavereitani lähtemään ”Suomen Parhaat Pikkujoulut”-tapahtumaan. Kukaan kavereista ei ollut kuullutkaan tapahtumasta, vaikka tapahtuman mainos olikin pyörinyt jo kuukausia yliopiston läheisellä valotaululla. Itse olin huomannut tapahtuman jo kuukausia aiemmin.
Toinen ihmettelyn aihe sattui itsenäisyyspäivänä ennen ylioppilaskunnan soihtukulkuetta. Silloin kaupunkilaiset valittelivat, kuinka tapahtumasta ei ollut tiedotettu riittävästi. Entisenä opiskelijana minulle oli itsestään selvää, että soihtukulkue pidetään myös kyseisenä vuonna ja niinpä menin katsojaksi paikalle vanhasta tottumuksesta.
Mielestäni tämä tarina alleviivaa erinomaisesti sen, miten markkinointi toimii eri tavalla opiskelijoiden ja muiden kaupunkilaisten keskuudessa. Opiskelijat seuraavat tarkasti tiettyjä tapahtumakanavia ja tietysti kuuntelevat kaveriensa suosituksia, kun taas muuta kaupunkilaiset tuntuvat arvostavan perinteisempiä tapoja kuten ulkomainoksia ja lehti-ilmoituksia.
Uskoisin, että molemmin puolin tiedotuksessa olisi vielä parantamisen varaa. Kaupunki voisi hyödyntää opiskelijoille sopivassa sisällössä entistä paremmin opiskelijoille luonnollisia viestintä kanavia. Toisaalta opiskelijat voisivat myös joskus käyttää perinteisempiä viestintä tapoja, mikäli tavoitteena on houkutella muita kaupunkeja yleisöön. Parempi viestintä hyödyntäisi molempia osapuolia, koska tällä tavoin tapahtumiin saataisiin houkuteltua entistä suurempi osanottaja joukko.
FI 
EN