On kulunut yksi opintojakso (kahdeksan viikkoa) siitä, kun aloitin toisen tutkintoni LUT-yliopiston sähkötekniikan kandidaattiohjelmassa. Ensimmäisen jakson päätyttyä on hyvä hetki pysähtyä pohtimaan ensimmäisiä viikkoja ja kokemuksia työn ja opiskelun yhdistämisestä.
Yliopiston alkutaival oli erittäin antoisa fuksiviikkojen monipuolisten tapahtumien ansiosta. Oli ilo tutustua lukuisiin uusiin ja lahjakkaisiin fukseihin. Vaikka olenkin yhtä tutkintoa vanhempi opiskelija, minut otettiin lämpimästi vastaan niin uusien kuin vanhempien opiskelijoidenkin toimesta. Oli sydäntä lämmittävää, kun osa vanhemmista opiskelijoista tuli erityisesti tervehtimään minua iltatapahtumissa ja kertoi olevansa iloisia siitä, että olen palannut opiskelijaelämään. En osannut odottaa sitä, mutta erityisesti noina ensimmäisinä viikkoina tunsin oloni jälleen aidosti fuksiksi. Lämpöisten kokemuksien takana vaikutti kuuluisa LUT:n Skinnarilan henki 😊.
Kun alkuinnostus oli laantunut ja varsinainen opiskelu alkoi, työn ja opintojen aikataulujen yhteensovittaminen osoittautui aluksi hieman haastavaksi, erityisesti, koska ei ollut täysin selvää, milloin läsnäoloa kampuksella edellytettiin. Viikkojen kuluessa aikataulut kuitenkin selkeytyivät, ja yhteensovittaminen helpottui merkittävästi. Onneksi työnantajani Danfoss Editron on osoittautunut erittäin joustavaksi aikataulujen suhteen, ja myös yliopisto on mahdollistanut tarvittavia järjestelyjä, mikä on tehnyt haastavan aikataulu kokonaisuuden hallinnasta huomattavasti sujuvampaa.
Kokopäivätyön ohessa opiskelu on vaativaa, ja opinnot ovat vieneet monia iltoja. Toisaalta lisäopinnot ovat olleet myös äärimmäisen palkitsevia, sillä ne tukevat käytännön työtä erinomaisesti. Usein työpäivän aikana nousee esiin teemoja, joita pääsen syventämään opinnoissa ja toisinpäin, opinnoista saadut teoreettiset oivallukset pääsevät nopeasti käytäntöön työelämässä. Tämä vahva synergia keventää kuormitusta molemmilta puolilta ja tekee sekä työstä että opinnoista entistä mielekkäämpiä ja tehokkaampia. Myös taustani ohjelmistotekniikan alalta on edelleen merkittävässä roolissa ja se auttaa ymmärtämään työn ohjelmistopuolta ja tukee oppimista laajemmin.
Ensimmäisen jakson päätti intensiivinen tenttiviikko, joka tarjosi useita kokeita lyhyen ajan sisällä. Vaikka viikko oli ajoittain haastava, kokeneempana opiskelijana en kokenut suurta stressiä, ja oli jopa mukavaa palata tenttien pariin, koska tenttien tekeminen on niin opiskelijamainen juttu. On ollut mielenkiintoista havaita, kuinka eri koulutusohjelmat hyödyntävät hyvin erilaisia arviointimenetelmiä. Esimerkiksi ohjelmistotekniikan opinnoissa arviointi painottui vahvasti käytännön harjoitustöihin. Jää nähtäväksi, arvioidaanko myöhemmät sähkötekniikan kurssit eri tavoin.
Tietoa ja uuden oppimista arvostavana ihmisenä olen nauttinut suuresti uusista työn haasteista ja opintojen tuomasta vaihtelusta. On inspiroivaa nähdä, mitä tulevat kurssit ja työtehtävät tuovat tullessaan ja miten ne yhdessä rakentavat vahvempaa osaamista tulevaisuutta varten.
Alkuperäinen LinkedIn postaus: https://www.linkedin.com/posts/roni-juntunen_its-been-now-one-period-8-weeks-since-activity-7387849527661318144-6ieQ?utm_source=share&utm_medium=member_desktop&rcm=ACoAACYer78BYhofAZaGlSbg9AgPzjHO2tte8iw
FI 
EN